15.12.2005

Rakas Nappe täyttää tänään täydet 4 vuotta! Hyvää syntymäpäivää isolle rakkaalle pojan alulle! <3



"Joka tulee lähelle, sydämeen asti, kun kärsin.
- Sinä suret, minäkin suren.
Jonka silmät nauravat, kun nauran.
- Sinä olet onnellinen, minäkin olen.
Joka rakastaa tänään, eilen, huomenna, aina uskollisesti,
täydellisesti, ihanasti. Joka antaa hyvinvointinsa, terveytensä,
henkensä minun käsiini.
Minun koirani, rakas Nappeni. "

Anna-Liisa Suni

pänttäystä !

Siinä mun sunnuntai. Niicee, ja päässä yhtä vähän tietoo kun aamulla ennen lukemista. Mutta tällanen pikapika postaus. Ei menty tänään ollenkaan treeneihin, kun opiskelu vei voiton iltatekemisissä. Pitää nyt taas viikon ajan panostaa tähän koulunkäyntiin ihan kunnolla, niin valitettavasti harrastus sai jäädä nyt kakkoseksi. Ensi viikolla sit uudestaan ;)

kirmailua, säntäilyä, kompurointia..

Aina näin sunnuntaisin tuntuu, ettei millään jaksais raahautua hallille treenaamaan. Muutenkin sunnuntaina on aina sellanen fiilis, että tekis vaan mieli koko päivän olla sisällä, ottaa päikkärit, näin talvisin juoda glögiä ja töllöttää vaan telkkaria koko päivä yökkäri päällä! Mutta eei. Piti tänäänki taas ryhdistäytyä, mikä oli kyllä loppujen lopuks ihan hyvä asia. Sain monta muutaki asiaa tehtyä samalla energialla, mitä jäi treeneistä! Tänään oli taas ihan kivasti aikaa treenata, niin saatiin juosta kahta rataa ihan yllin kyllin.



Ekalla kerralla rata meni ihan säätämiseksi! Ohjasin vähän miten sattu ja Nappe oli niin kuumissaan menossa, että ei siinä ollu mitään järkeä. Sitten piti kävellä taas takas alkuun ja ottaa vähän tarkemmin. Sitten se lähtikin sujumaan tosi hyvin! Tänään sattu hyvä ja huono asia, ihan näin tasapainon ylläpitämiseksi.. Ensin aina se huono asia ; Kulma puomile mentäessä oli aika jyrkkä, ja vaikka kuinka vein Nappea ihan loppuun asti, tuli se nousuosalle jotenkin huonosti ja sen tassut lipesi. Siinä se sitten vähän aikaa puomia tallusteli korvat luimussa, mutta virkistyi taas kun huomasi kontaktilla lihapalasen! Lopussa ei enää muistanu onneks koko tapahtumaa. Sitten hyvä asia ; Nappe teki ihan super hienot kontaktit puomilla ilman herkkuakin!! Huusin sille käskyn alas, ja Nappe pysähtyi juuri punaiselle alueelle kuin seinään! Ihan mahtavaa! Meidän kontaktit on kerranki reilassa! Tämä kyllä pelasti meidän sunnuntain. Tai ainakin mun..

tulevaa !?

Jäi vähän nuo viikonlopun väliin jääneet kisat harmittamaan niin paljon, että kävin vierailemassa agilityliiton kisakalenteri sivuilla.. Näyttäis olevan tässä marraskuun loppupuolessa vielä kisat Oulussa päin ainakin, että kukaan menossa????? Ois kyllä ihan hyväksi käydä vielä jotkut kisat ennen vuoden vaihtumista, niin ei pääsis ihan kisaileminen unohtumaan. Tuntuu vaan, että viikot on jo nyt aika täyteen buukattu tiettyjen tyhmien keksintöjen kuten koeviikon takia.. Mutta jospa sitä joku vk loppu vapautuis kisailuihinki. Pitää vaan alkaa iskälle vähän vinkkaamaan, että oisko kyytiä menossa Oulun suuntaan.

Olo alkaa minulla olla jo voiton puolella. Tänään siis vielä kotona kovan yskän ja ei niin hyvin nukutun yön takia, mutta huomenna olis suunnitelmissa jo palata takas arjen pariin. Nappe ollu ihan mielissään, kun koko päivän joku ollut kotona. Leikkiä pitäis 24/7! Tänään sit aattelin vähän Nappeakin virkistää ja kaivaa meidän koiratemppukirjat esiin! Jos nyt vaan löydän ne.. Joten eikun penkomaan laatikoita!

pläääh !

Niinhän siinä sit kävi, että ei peukut ihan riittäny tuomaan mua kisakuntoon täksi päiväksi. Eilen vielä mittari näytti 38 asteen lukemia, ja olo on kun hakatulla. Musta tuntuu, et mulle iski nyt kerralla kaikki mahollinen mitä sairastaa voi! Okei, en oo luojan kiitos oksentanu, mutta on nuha, yskä, päänsärky, kurkkukipee, ääni pois, kuumetta ja selkään sattuu. Ensin mulla oli suunnitelmissa lykätä Nappe jollekkin toiselle ohjattavaksi, mutta meidän "luotto apuri" oli valitettavasti töissä luokassamme, joten en sitten viitsinyt alkaa enää muita kyselemään. Nooh mutta katsellaan sitten Tammikisoissa uudemman kerran. Onneksi kuitenkin treenaaman päästään nyt säännöllisesti, niin jos sitä innostuis jonnekkin muuallekkin lähtemään koittamaan taitoja.

Meillä menee nyt tämä lauantai päivä Napen kanssa täällä kotona burana parhaana ystävänäni. Tavotteena olis jo maanantaina kyetä kouluun. Muuten alan jäämään jo jälkeen ja pahasti! Onneksi ulkona sataa lunta niin ei ole niin ankeaa katsoa ulos ikkunasta. Äsken meidän naapuri kantoi olallaan niitä jänniä ruskeita heinäjuttuja, mistä voi tehä linnuille sen lyhteen??? En nyt tiiä, että mitä ne oikeesti on, mutta niitä kuitenkin. Niin siitä tuli ihan älytön joulufiilis! Pakko laittaa muutama kynttilä ihanasti valasemaan ja sit kun olo vähän helpottaa, niin leipoo iskälle huomiseksi isänpäivä kakku..

mutkia matkassa

Meidän kisa starttaaminen lauantaina on nyt vähän heikossa hapessa, nimittäin ohjaaja itse on nyt aika kipeä.. Kuumetta pitelee nyt ihan mukavasti 38 asteen yläpuolella, ja olo ei oo se kaikista mahtavin. Yritän nyt kaikein mahdollisin poppakonstein saada itteni terveeksi lauantaihin mennessä, sillä olis tosi sääli missata kotikisat taas pitkästä aikaa! Mutta saa nyt nähdä miten tässä käy ja tämä sairastelu etenee. Ei kuitenkaan varmaan mikään paras idea ole puoliterveenäkään lähteä sinne kylmään pallohalliin urheilemaan, jossa on usein kylmempi kuin ulkona! Mutta nyt kaikki peukut pystyyn, että tauti voitetaan ja lauantaina startataan!

Pentu saapuu taloon ..

Monikaan teistä ei ole nähnyt Nappea pentu-/nuoruusiässä, sillä näihin aikoihin en oikein kovin valistunut koiraihminen vielä ollut. Niinpä ajattelin vähän esittellä Nappea noin neljä vuotta taaksepäin katsottuna. Nappe saapui meille 10.2.2006 tarkalleen iskän synttäripäivänä. Nappe haettiin Iisalmesta eläinlääkäristä, missä se oli pentutarkastuksessa sisarusten ja kasvattajan kanssa. Kasvattaja ojensi minulle syliin tosi pienen, pelosta ja jännityksestä tärisevän pienen soopeli pojan joka oli aivan mahdottoman suloinen! Tiesin heti, että kyllä tämä pallero meidän perheeseen ehdottomasti kuuluu. Koko paperisotkujen ajan Nappe makoili sylissäni, ja tärinän lomassa lopulta nukahti siihen. Sanottiin kasvattajalle heipat ja suunnattiin autoon ja kohti kotia.

Meille Nappe kotiutui hyvin nopeasti ensi haistelujen jälkeen. Se sai itselleen lampaantaljan pediksi (piti lopulta eliminoida se varaston puolelle, kun sängyn sijaan siihen "terotettiin" hampaita), jossa se makoili ja nukkui suurimman osan päivistä. Itse olin Napen kanssa alkupäivät kotona katsomassa lapsen perään ja pissattamassa.

Pienuutensa takia Nappe keksi meillä kotona kaikkia kivoja uusia piiloja. Vierashuoneemme kaapin alle tapettia syömään, sohvapöydän välikköön nukkumaan jne. Oli aina etsiminen minne se pentu on hävinnyt. Myöskin oman äänen löytäminen oli Napesta kivaa. Ensi haukahdusten jälkeen mikään ei ollut enää niin kivaa kun äänenkäyttö. Haukkuminen oli paras oivallus sen mielestä ikinä!